Marko Pulkkinen: Syntax error. Tammi 2019
Julkaistu Kalevassa 8.4.2019
Harry on tehnyt itsestään pellen
”Tämä kirja on fiktiota. Sivun kääntäminen katsotaan näiden ehtojen hyväksymiseksi.”
Iltalypsyä käsikirjoittaneen toimittaja Marko Pulkkisen satiiri huomiotalouteen perustuvasta kulttuurista alkaa tosin jo samalla sivulla. Ennen käyttöehtoja luetellaan fiktiivisiä firmoja, jotka ovat sponsoroineet kirjaa. Yksi niistä on päähenkilön, Harry (entinen Seppo) S. Turusen, yritys Erratum Oy.
Käyttöehdot on hyväksyttävä, koska tarinaan kaapataan mukaan myös todellisia henkilöitä. Työelämän konsultti ja elämäntaitovalmentaja Turusen firman hallituksessa muun muassa Mikael Jungner kaipaa ”freesejä aloitteita”. Anne Berner inspiroituu BB-talossa kuolevien vanhusten lakanoista niin, että haluaa Vallilalle oman Käärinliina Collection -malliston. Timo Soini vakuuttelee Plokissaan puolueeseen liittyneen Harryn aitoutta.
Syntax errorissa mediapersoonat ovat kaikkien alojen asiantuntijoita, jotka määrittävät uutisotsikoiden sisällöt. Hyveet ovat somisteita, joilla lavastetaan kiva ihminen kuin Insta-kuvassa rento fiilis kahvikupilla ja kiiltäväkantisella lehdellä.
Vilpittömyys on esitys, tunteet välineitä ja maine valuuttaa, jolla ostetaan asema verkostossa. Perinteisen ja sosiaalisen median eroja kartoitetaan näin:
”Lehdet olivat kuin kirkko, jonka saarnastuolista vanhat vakavat miehet paasasivat totuutta alamaisilleen, paljon hauskempaa oli sosiaalisessa mediassa, nakkikioskilla, jossa kuuli parhaat läpät ja härskimmät heitot.”
Harry on hukassa 25 vuotta nuoremman tyttöystävänsä kanssa. Vaikka mies kuinka hästägöi somessa ja vaihtaa wurstin vegaaniin, hän on aina vähän nolo.
Harry on täysin voimaton Lotan häpeämättömän mutta valikoivan ironian edessä. Harryn äidin haudalla Lotalle on ”läppä” napata kuva kivestä ja lisätä some-päivitykseen Harryn muistisairaaseen isään viittaava teksti ”Veikko Turunen, coming soon”.
Sen sijaan Harryn kömpelö yritys keventää tunnelmaa suosittelemalla sateenkaari-ihmisille Rainbow-tuotteita on jäätävä moka.
Harry voi olla hupsu, mutta Harry ei ole harmiton. Hesarin toimittajaa hän painostaa harkitsemaan sanavalintoja vihjailemalla verkostoillaan ja toimittajan työsuhteen määräaikaisella luonteella. Harry myös tuhoaa kilpailijansa keksimillään juoruilla – aivan kuten hänen isänsä kaupan maine mustattiin kylässä kiertävällä huhulla. Nyt maineenhallinta vain on helpompaa.
Hupaisia vertauksia viljeleviä huumoriosuuksia halkovat yllättävän vakamieliset kohdat, joissa Harrysta syntynyt kuva saa inhimillisempiä ulottuvuuksia. Nämä jaksot Harryn ”viattomuuden ajasta” tekevät kirjasta hämmentävän kaksijakoisen, jossa tunnelmat vellovat kuin aina uutta tyrmistyksen aihetta somessa metsästävät väkimassat.
Heidi Heinonen