Kritiikki 20.9.2023. Annie Ernaux: Nuori mies. Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023

Julkaistu Kalevassa 10.1.2024 ja Lapin Kansassa 30.1.2024

 

 

 

Rakkaussuhde kannanottona

 

 

Nobel-palkitun Annie Ernaux’n (s. 1940) teokset käyvät aina vain tiiviimmiksi. Nyt suomennoksensa saaneessa kirjassa Nuori mies on vähemmän sivuja kuin on tarinan keski-ikäisessä rakastajassa vuosia, vaikka fonttikin on ikänäkökokoa.

Lotta Toivasen Ernaux-suomennoksista Nuori mies on jo neljäs ja yhtä tasaista laatua kuin edellisetkin.

 

Teos on omakohtainen ja kertoo viisikymppisen kirjailijan 1990-luvun suhteesta 25-vuotiaaseen mieheen. Alkukielisenä se ilmestyi viime vuonna eli vuosikymmenien takaista tarkastellaan nykyisen kautta, mikä on Ernaux’n tuotannon ydinmehua. Hän tiivistää sen alkusanoihin näin: ”Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty.”

 

Teos on feministinen ja yhteiskuntakriittinen jopa siinä määrin, että yksityisen politisoiminen ja elämä kirjoittamisen materiaalina alkaa vaikuttaa tärkeämmältä kuin se mistä kerrotaan. Vaikutelmaa korostaa Ernaux’n pelkistetty kerronta, joka selittyy muistin tavalla toimia.

Muiston kautta voi elää menneen uudelleen mutta ei samanlaisena, koska aika vaikuttaa muun muassa tunteisiin. Siksi tunteilematon tyyli voi olla rehellisin tapa kertoa menneestä.

 

Keskiluokkaan kohonnut päähenkilö etsii nuoresta miehestä menneisyyttään työläistaustaisena opiskelijana. Mies antaa hänelle tilaisuuden elää mennyttä irti nuorena vaivanneesta luokkasidonnaisesta häpeästä ja toisaalta nykyistä irti ajasta. Samanikäinen mies kun muistuttaisi vain omastakin vanhenemisesta.

 

Ernaux’lla henkilökohtaisen poliittisuus näkyy nimenomaan siinä, miten hän rakentaa feminististä identiteettiään yhteiskunnan (oletettua) paheksuntaa vasten. Hän tarkkailee ympäristön reaktioita, pohtii seksimarkkinoiden armottomia lainalaisuuksia ja puolustautuu toteamalla, että miehet ovat aina hankkineet itseään nuorempia rakastajia.

 

Päähenkilö on kirjailija ja hyväpalkkainen opettaja, nuori mies kirjallisuudenopiskelija. Päähenkilö myöntää puhuvansa tälle joskus rumasti ja niin myös ajattelee: hän kuvailee miehen moukkamaisia tapoja ja halveksuu tämän taloudellista riippuvuutta ja poliittista passiivisuutta.

 

Kun Ernaux kirjoittaa kylmän toteavasti suhteeseen sisältyvästä vaihtokaupasta, mikä sisältää myös taloudellista valtaa, hän tuo näkyville myös sukupuolten välisen epätasa-arvon: vastaavaa nuoremman haikailua on kautta aikain pidetty miehillä luonnollisena, jopa evolutiivisena tarpeena.

 

Koskettavimmillaan Ernaux on kuvatessaan suhdetta pakopaikkana paitsi armottomalta ajankululta myös yhteisön tuomitsevien normien keskeltä.

Romanssi on miehen opiskelijaboksin patjan mallinen saari hyisellä lattialla, joka on kylmä kuin paria ympäröivä todellisuus.

 

 

Heidi Heinonen