Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus 2017
Julkaistu Kalevassa 21.8.2017
Missä sukupuoli sijaitsee?
Selja Ahavan teoksessa kertojan mies ja Kolumbuksen Intia ovat yhtä totta
Selja Ahavan teoksessa maa viedään vaimon jalkojen alta. Aviomies ei olekaan sitä, joksi puoliso – rakkaansa löytöretkeilijä ja kartoittaja – on häntä luullut.
Ennen kuin mieheni katoaa on omaelämäkerrallinen kertomus transsukupuolisuudesta. Eräänä päivänä, oltuaan 40 vuotta mies, puoliso ilmoittaa, että on oikeastaan aina halunnut olla nainen.
Kertoja menettää miehensä, ryhtyy surutyöhön. Hän myös kehuu miestään rohkeaksi: kuinka suuri täytyykään sisäisen tarpeen olla, että on valmis sen vapauttaakseen kestämään ympäristön pilkan.
Karttojen piirtämisen ja löytöretkeilyn vertaukset konkretisoituvat Kristoffer Kolumbuksen tarinan myötä. Kolumbus luuli löytäneensä Intian, mutta erehtyi maanosasta.
Erehdys resonoi kertojan kokemuksen kanssa: valloitettu ja nimetty toinen ei ole sitä mitä sen luuli olevan.
Myös vertauskuva perhosen kehityksestä toistuu. Kun kertojan miehestä alkaa kuoriutua nainen, korostuu se, miten nainen tai mies ”tehdään” ja miten on näyttäydyttävä, jotta tulisi tunnistetuksi sukupuoleksi.
Muutosta kuvattaessa, naista kerrottaessa tärkeitä motiiveja ovat mekko ja meikit. Nainen säilyy naisena, vaikka jättäisi meikit kaappiin, mutta miehen on maalattava nainen pintaansa. Keinotekoinen tuo esiin sisäisen totuuden, aviomiehen tapauksessa lapsuudesta asti vaienneen ”Lilin”.
Välillä kertoja pohtii, onko häntä huijattu. Mikä on se sisin, joka on hänelle tuttu ja pysyy samana, jos nimi, halu ja maku muuttuvat? Fraasit eivät lohduta:
”Ehkä luuranko on se mikä säilyy, kun kaikki pehmeä muuttuu tai katoaa. Sisältä hän on sama ihminen. Luitako he tarkoittavat niin sanoessaan?”
Perhosvertauksen vastakohta on miehen lapsuutta koskeva anekdootti, jossa äiti neuloo pojalleen niin tiukan villapaidan, ettei siitä mahdu pää tai kädet ulos. Lili-poikaa yritetään ahtaa muottiin, johon hän ei kuulu.
Kun sukupuoli vaihtuu, tarina, kieli ja menneisyyskin vaihtuvat. Kieli on sukupuolittunutta. Suomen kielessä tosin vähemmän kuin useissa muissa kielissä, joissa sanoilla on suvut ja persoonapronomineilla sukupuolet.
Myös Kolumbuksen tarinassa hyvin vähä on osoittautunut todeksi. Mies erehtyi maanosasta, väärensi päivämatkojen pituuksia lokikirjaan ja salasi todellisen syntyperänsä. Väärin on määritelty myös Kolumbuksen äidinkieli ja hautapaikan sijainti. Ehkä.
Kerronnan kanssa vuorottelevat sivut, joihin on kerrattu puolison miehekkäiksi miellettyjä ominaisuuksia ja Kolumbuksen nimeämiä paikkoja. Rinnastus alleviivaa teoksen viestiä: on mahdollista tuntea joku ja olla silti totaalisen väärässä.
Oman hullunkurisen lisänsä kerrontaan tuo sukupuolen kuvaus byrokratian rattaissa. Kertoja eroaa miehestä, jota ei enää ole ja on yhtäkkiä ollut naimisissa naisen kanssa, jota ei ole edes tuntenut.
Ennen kuin mieheni katoaa on kauniilla tavalla kerrottu tarina todellisuudesta, jolle ei löydy perinteistä tapaa kertoa. Kolumbukseen kytkeytyvän vertauksen kautta tuodaan esiin muutoksen ja erehdyksen vaikutukset koettuun ja kerrottuun.
Mitä jää ihmisestä, kun muistot vääristyvät ja ylöskirjatut faktat osoittautuvat ajan saatossa epätarkoiksi?
Heidi Heinonen