Heidi Heinonen


Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin. Gummerus 2019

Julkaistu Kalevassa ja Lapin Kansassa 22.7.2019

 

 

Pekingin kätketyt kulttuurit

 

 

Jos takakansitekstissä kerrotaan romaanin perustuvan omakohtaisiin kokemuksiin, uskaltaako sen kertojaa kutsua kirjoittajan nimellä? Sillä nimi on sopimus – näin ainakin peligraafikko Emma Kantasen esikoisromaanissa Nimi jolla kutsutaan öisin.

 

Roviolla Angry Birds -hahmoja piirtänyt nuori nainen muuttaa Kiinaan ja alkaa työskennellä Pekingin Yueshi-nimisessä pelifirmassa. Pian työpaikalla juhlitaan ”maailman nopeimpia ristiäisiä”.

Laki velvoittaa, että jokaisella maassa oleskelevalla ulkomaalaisella, ”waiguorenilla”, on oltava myös kiinalainen nimi. Kertojasta tulee ”Ai Ma”.

 

Kirjoitusmerkit ovat hankalia, mutta työtä teettää myös puhuminen: tooneja eli sävelkulkuja muuttamalla sama sana saa eri sisältöjä.

Kiehtovasti kertoja johdattaa ymmärtämään, miten kielen tapa muodostaa merkityksiä sisältää kulttuurin tavan hahmottaa maailmaa. Kiinassa sanojen merkitykset muistuttavat kuva-arvoituksia. ”Ruma” on kirjaimellisesti ”vaikea katsoa” ja ”hajamielinen” ”hukata kolme, kadottaa neljä”. ”Nimi jolla kutsutaan öisin” tarkoittaa ”etunimeä”, jonka symbolit ovat kuunsirppi ja suu.

 

Omakohtaisesti kertoja oppii, että kiinaksi rakkaus on todellakin eläimen kynsi. Tyttöystävä pahoinpitelee hänet, koska hän ei ole sukupuoli-identiteetiltään sitä, mitä olemus antaa ymmärtää.

Ai Ma oivaltaa, miten Kiina on länsimaalaisesta vinkkelistä paradoksien maa. Sen historia on hämmästyttävän homomyönteinen. Homofobia on kulttuurilaina lännestä.

 

Jos historia suvaitseekin erilaisuutta, lesboyhteisö ei sitä tee. Lesbot eli lalat jaetaan poikamaisiin, rintansa binderillä sitoviin T-tyyppeihin ja tyttömäisiin, suojelua kaipaaviin P-tyyppeihin. Tämän luokittelun ulkopuolelle jättäytyminen merkitsee symbolia H, arvottomuutta yhteisössä.

 

Päähenkilö asetetaan olemuksensa perusteella P-lalan muottiin, joka käy kuitenkin liian ahtaaksi särmikkäälle ja seikkailunhaluiselle naiselle.

Hyppy P:stä T:hen ei ole kevyt loikka. Sotureiksi itsensä mieltävät T-lalat kokevat uhkaksi päähenkilön vaiheilun.

 

Romaani on vaikuttava tarina sitkeästä seikkailijasta, joka vieraan kulttuurin lisäksi etsiytyy myös sen alakulttuurin sokkeloihin. Työajalla päähenkilö kehittää Candy Crushilta toimintaperiaatteensa kopioivaa peliä, vähäisellä vapaa-ajalla etsii outojen symbolien ja identiteettien verkosta itseään ja kaltaisiaan.

 

Kertoja tuo poikkeukselliset kokemuksensa esiin kuivan huumorin saattelemana tyynesti todeten, mikä vahvistaa kuvaa kylmäpäisestä pärjääjästä.

 

 

Heidi Heinonen