Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti. Suom. Toini Kaukonen. Otava 2023

Julkaistu Kalevassa 24.10.2023

 

 

 

Ylioppilaskodin humanistit ja huonomaineiset naiset

 

 

 

Otava tuo italialais-kuubalaisen journalistin ja feminismin pioneerin Alba de Céspedesin (1911-1997) romaaneja uudelleen saataville. Viime vuonna ilmestyi Anna Louhivuoren vuonna 1956 suomentama Kielletty päiväkirja ja tänä vuonna Toini Kaukosen 1943 kääntämä Ylioppilaskoti.

 

Joku näissä edelleen vetää puoleensa: Kielletty päiväkirja sai tuoreen englannin käännöksensä New Yorkin Astra House -kustantamon julkaisemana viime tammikuussa. Salaperäinen julkisuutta kartteleva kirjailija Elena Ferrante on nimennyt de Céspedesin esikuvakseen.

Varsinkin Ylioppilaskoti herätti ilmestymisvuonnaan 1938 Italiassa pahennusta. Fasistit pyrkivät kieltämään sen moraalittomana muun muassa siinä esiintyvän prostituution takia. De Céspedes myös vangittiin antifasistisesta toiminnastaan kahdesti.

 

Ylioppilaskoti kertoo roomalaiseen nunnaluostariin sijoitetun opiskelija-asuntolan naisista. Pääosin he ovat asuntolassa suorittaakseen humanistisen alan tohtorin tutkinnon, mutta joukossa on myös muista syistä asuntolaan asettuneita. Yksi heistä on 24-vuotias Emanuela, joka on saapunut Roomaan tavatakseen nunnien huostaan annettua aviotonta lastaan. Emanuelan on salattava äitiytensä, koska asian paljastuminen saattaisi hänet häpeään ja pilaisi mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla.

Myös muiden naimattomien naisten identiteetit ovat marginaalissa tai vähintään välitilassa. Tutkinnossaan reputtanut Xenia karkaa ja ajautuu lopulta vanhemman varakkaan miehen ilotytöksi. Sokea Milly sairastelee, Silvia on tummaihoinen ja Augusta kirjailijuudesta haaveileva omalle tekstille sokea ikäneito.

 

Pääosin de Céspedes ymmärtää hahmojaan, mutta aika ajoin tarkastelee austenmaisella ironialla heidän valheellisuuttaan ja turhamaisuuttaan: ” – Olette epätavallinen nainen! Ei kukaan toinen ole teidän kaltaisenne. ”Se mahtaa sittenkin olla totta”, Xenia ajatteli, sillä hän oli uskonut niin lapsuudestaan saakka. - - Oliko hän todella vanhempiensa lapsi, hän, kaunismuotoisine käsineen ja ihastuttavine käynti- ja puhetapoineen. Kaikki tuntui ihmeeltä.”

 

Romaani on vahvasti aikansa kuva. Aikuinen nainen on vanhempiensa, aviopuolisonsa tai nunnien holhouksen alainen; puolueen jäsenkirjaa vaaditaan työllistymiseen. Naisten elämää määrittävät kohtalokkaat valinnat tai vaihtoehtojen puute, ei niinkään kyvyttömyys huolehtia itsestä. Tälle ajalle vierasta on myös naisten yltiötunteellinen puheenparsi. Naisia harvoin enää kuvataan niin rakkauskeskeisinä.

 

Jotkut vanhahtavat sanavalinnat tai nykylukijan silmiin kankeat kerronnan rakenteet muistuttavat käännöksen iästä, mutta yllättävän hyvin suomennos on kestänyt aikaa.

 

De Céspedes nostaa naisten elämää ravisuttelevat ristiriitaisuudet ja kaksinaismoralismin esiin. 23-vuotias Xenia ei ole pelkästään onneton uhri. Hän viettää valintansa ansiosta ylellistä elämää, mutta myös naisen inho rakastajansa ikääntynyttä vartaloa kohtaan kuvataan kaunistelematta. Emanuelan poikaystävä ei voi hyväksyä Emanuelan menneisyyttä, mutta kuittaa oman salatun naisseikkailunsa ”aspiriinina” jolla hoidetaan särkyä.

 

 

Heidi Heinonen