Heidi Heinonen


Julkaistu Kalevassa 13.1.2014

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi. Suomentanut Katriina Huttunen. Tammi 2013.

 

 

Kun desperate housewives on täydelliset naiset

 

 

Jo ennen täysosumaa, Berliininpoppelit-trilogiaansa (2007-2009), norjalainen Anne B. Ragde oli julkaissut kotimaassaan lukuisia teoksia. Nyt trilogian jälkeen hän on julkaissut kaksi, joista vuonna 2011 suomeksi ilmestynyt Satunnaista seuraa ja tämä uusin Aion tehdä sinut onnelliseksi vaikuttavat uppoavan tekstitomuun, josta toivoisi joskus Berliininpoppeleiden kaltaisen feeniksin heräävän.

 

Jos Satunnaista seuraa oli sinkkuelämää kuvailevaa chic litiä, on tämä uusin kai sitten uuskonservatiivisuutta juhlivaa ma'am litiä. Keskiössä ovat 1960-luku ja erään trondheimilaisen kerrostalon A-rapun omistusasuntojen kotirouvat.

Ei siis välttämättä mikään tylsä asetelma, varsinkin kun neliöt nielevät seiniensä sisään hyvinkin erilaisia tarinoita.

Rouva Moe kärsii pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta eikä ymmärrä vastasyntyneen lapsensa nääntyvän nälkään.

Naistenlehtien ”Miten pitää aviomies tyytyväisenä” -aikalaisartikkeleiden oppien ruumiillistuma, upea rouva Foss ei sen sijaan saa lasta – ainakaan herra Fossin kanssa.

Herra Karlsenilla ei ole rouvaa ollenkaan. Vaimo kuoli synnytyksessä ja jätti herra Karlsenille huolehdittavaksi pienen tyttären, johon tämä vastenmielisesti purkaa kaiken vihaksi kanavoimansa surun.

Sitten on vielä rouva Berg, jonka mies on kotityranni. Sekä muutama muu tavallisempi tapaus.

 

Teos on jaettu kolmeen jaksoon, joista ensimmäinen, rouvien näkökulmia samoihin ajankohtiin valottava osuus haukkaa kirjasta suurimman osan. Toisessa jaksossa havainnoijan saappaisiin astuu 19-vuotias ovisilmäasentaja, jonka eroottisesti värittyneet mielikuvat vaikuttavat kotiaskareiden loputtoman kuvailun jälkeen lähes vieraannuttavasti. Kolmas jakso on lyhyt kuvaus rottien karkotuksesta.

Kerronnan jaksotuksen epätasaisuus ja jaksojen hajanaisuus kielivät hätäilystä. Teos tuntuu jonkinlaiselta pakotetulta ja kesken katkenneelta hypyltä Sinkkuelämää-pastissista Täydelliset naiset -pastissiin.

Kotiaskareita – myös miesten – kuvaillaan piinaavan yksityiskohtaisesti, minkä merkitys ei aukea missään vaiheessa. Onko tarkoitus nauraa arjen tyhjyydelle vai oppia luutuamaan oikein?

Rouvat juoruavat – hyi niitä – mutta kummallista kyllä, kaikki juorut osoittautuvat todeksi. B-rapun vuokralaisten holtittomuutta ja sosiaalituilla eleskelyä rouvat arvostelevat antaumuksella, mutta siihen se sitten jääkin. B-rappu ei pääse ääneen.

Teoksen kerronnan kärki on tylsä kuin 60-lukulainen kotoilu à la Ragde. Kirjailijalta ei voi toivoa kuin paluuta maaseudun kuvaukseen. Nämä kaupunkilaistarut eivät vain toimi.

 

 

Heidi Heinonen