Heidi Heinonen


Anu Kaaja: Katie-Kate. Teos 2020

Julkaistu Kalevassa 24.2.2020 ja Lapin Kansassa 4.3.2020

 

 

Kaksoisolento-Kate rojalistien leikkikaluna

 

Anu Kaajan satiirissa skandinaavityttö ryhtyy rivoon prinsessaleikkiin

 

 

Katie-Kate kuin glamourmalli Katie Price ja kuninkaallinen Kate Middleton. Anu Kaajan pornoa ja prinsessasatua yhdistävä satiiri kertoo seikkailunhaluisesta skandinaavista Åsasta, joka kaksoisolento-Katena päätyy toteuttamaan eläkeikäisen rojalistipariskunnan, Helenin ja Rogerin, fantasioita.

 

Katie-Kate muuttaa miljööseen, jossa ylhäisyys on yhtä läsnä kuin pyhä matkamuistomyymälän muovijeesuksessa. Helenin ja Rogerin kotona prinsessa Diana on saanut oman huoneen, Camilla vain käytävän.

Samaan aikaan, kun Helen vaatettaa uutta leluaan Catherineksi, Roger haaveilee salaa Katie Pricen silikonirinnoista. Katie-Kate alkaa elää kuin fetissi: päivät koostuvat pornon katselusta ja pariskunnan fantasioiden toteuttamisesta.

 

Kertomus ei pelkästään sijoitu Englantiin, vaan myös toistuvasti käyttää englantia, jolla kuninkaalliset kuvaavat haastatteluissa ylhäistä eksistenssiään.

Luvut on nimetty nettipornon alakategorioiden mukaan; teksti aseteltu kuin ystäväkirjoissa, typografinen leikki koukeroisten krumeluurien kätkössä. Jos kirjan kantta katsoo tarkkaan, saattaa erottaa läpikuultavia roiskeita.

 

Tämä korkean ja matalan, kainon ja rivon yhtyminen saavuttaa kliimaksinsa lauseissa, joissa edes muroja ei rouskuteta, vaan ”imetään kunnes väistämätön lerpahdus tapahtuu”.

Kun tätä on jatkunut aikansa (”pannulla laukeavat siemenet, ketjuorgasmien räjähdys”), oivaltaa, miten brittien pidättyväisissä keskustelumaneereissa on puolensa.

 

Kertoja ja vinksahtaneen pornahtava naiskuvasto tuovat mieleen Laura Gustafssonin satiirin Huorasadun (2011). Tämäkin alkaa mehukkaasti, kun unelmakarttaprojektin ja ällönmakeiden mietelauseiden tavoitejargon saa rivon kontrastinsa mielen piilotetuimpien kerrosten fantasiakuvastosta.

 

Unelmateollisuus on rahan, vallan, seksin sekä kuluttamisella rakennetun identiteetin yhteenkietoutuma ja julkisuus pornoa, joka mahdollistaa julkkiksen intiimin tirkistelyn.

Se kavahtaa tyytymistä, mutta samalla viettelee hyväksymään kurjimmatkin olosuhteet osana ”from rags to riches” -tarinamallia.

Katie-Katen alku lupaa tällaista laajempaa näkökulmaa aiheeseensa, mutta lukittautuu aika pian omaan huora/madonna-asetelmaansa, pornoon ja prinsessoihin. Esimerkiksi omistuksen keskittymisen ja algoritmien vaikutusta siihen, mitä ylipäänsä haluamme, olisi voinut tarkastella (julkisuus)pornoa laajemminkin.

 

Suurta plussaa on kuitenkin se, että alun asetelma, jossa Kate konnotoi arvokkuutta ja Katie yleisön himoitsemaa julkista häpäisyä, käännetään ylösalaisin.

Katie alkaa näyttäytyä itsenäisenä toimijana, joka antaa hyeenoille sen, mitä nämä ovat vailla: suoran näkymän yksityisyyteensä. Sen sijaan Kate haalistuu hengettömäksi prinsessaksi, jolta on kastroitu kieli.

 

Kaaja olisi voinut luottaa lukijaan enemmän ja jättää karikatyyriensa alleviivatun koomiset, käänteispsykologiaan luottavat lausahdukset kokonaan pois:

[O]nhan minulla oma lapsi. Poika. Hän kuuluu nykyään ammattiyhdistykseen. Horton-parka, me yritimme. - - Järkevä nainen ei ajattele sitä toteutuuko oikeudenmukaisuus maailmassa, ovatko hänen puheenvuoronsa kokouksissa yhtä pitkiä kuin miesten, vaan hän ajattelee prinsessoja, tarkemmin sanoen: prinsessana olemista, prinsessaksi päätymistä.”

 

 

Heidi Heinonen