Rachel Cusk: Kulkue. Suomentanut Kaisa Kattelus. S&S 2025.
Kritiikki julkaistu Kalevassa 6.5. ja Lapin Kansassa 10.5.2025
Kehystettyä hulluutta
Ääriviivat-trilogialla (2018-2020) romaanikerrontaa uudistanut brittiläinen Rachel Cusk (s. 1967) on eräänlainen kirjallisuuden trendsetteri. Hänen kertojan asemaa haastavia teoksiaan rakastetaan ja pidetään syvästi älyllisinä.
Fanit eivät joudu pettymään tälläkään kertaa, sillä Kulkue (Parade, 2024) on taattua Cuskia. Tunnistettava tyyli syntyy tiiviistä kerronnasta, mestarillisista vertauksista ja teemaa kannattelevista dialogeista.
Kulkue on arvoituksellinen romaani kuvataiteesta, taiteen ja todellisuuden kehyksistä sekä uutta luovan rooleista, myös äitiydestä. Osaksi fiktiota ammennetaan todellisia taiteilijoita, joista kuvaukset käyvät yhteen Georg Baselitzin, Louise Bourgeoisen, Paula Modersohn-Beckerin, Norman Lewisin ja Éric Rohmerin kanssa.
Kulkueessa todellisuudet ovat kehystettyjä, kuten näkymät taulussa, peilissä tai ikkunassa. Kerronta on hajotettu tiheästi vaihtuviin näkökulmiin.
Ensimmäisessä osassa Georg Baselitzin kaltainen taiteilija alkaa maalata kohteensa ylösalaisin. Vaimo tunnistaa miehensä kuvaaman todellisuuden omakseen: ”Kokemus, että kaikki näyttää oikealta mutta on perustavanlaatuisesti väärin, oli hänelle väkevän tuttu: se oli hänen olosuhteensa, hänen sukupuolensa olosuhde.”
Sen sijaan kuvataiteilijaa ihaileva naiskirjailija tuntee kuin häneltä olisi omittu jotain. Toisaalla me-muodon taakse piiloutuva kertoja taas nauttii siitä, kun joku toinen määrittää puitteet. Hän kertoo asumisestaan toisen kalustamassa asunnossa näin:
”Lohdullista ei ollut ainoastaan vapautuminen omasta mausta ja mieltymyksistä vaan myös toisen ihmisen ajatusmaailmaan uppoutuminen.”
Näiden taiteen synnyttämisen ja kokemisen analogiana toimivien anekdoottien väliin Cusk pujottaa kiehtovaa analyysia todellisista teoksista. Keskiössä ovat erityisesti naistaiteilijan, taiteilijaäidin ja taiteilijan vaimon asema.
Sitten ovat vielä tämänkaltaiset upeat lauseet, joista kiitos myös kääntäjälle: ”Taide, joka perustuu hulluuteen, muuttuu prosessin myötä järjeksi.”
Kulkue on ylistyslaulu taiteelle ja sen merkitykselle tässä ajassa, jossa sen edellytyksiä nakerretaan. Taide ammentaa todellisuudesta mutta voi myös muovata tapaa kokea se:
”Kriisien hetkellä vaimo kääntää joskus ympäristönsä nurin ja kokee välittömästi rauhaa. - - Jos tilanteessa on jotakin pelottavaa tai ylivoimaista, se menettää tehonsa, kun sen kuvittelee ylösalaisin.”
Heidi Heinonen