Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Siltala 2022.

Julkaistu Kalevassa 21.11. ja Lapin Kansassa 22.11.2022

 

 

 

Sukupolvien ketjut ja kahleet

 

 

Eeva Turusen Sivistynyt ja miellyttävä ihminen on tarina ukin ja lapsenlapsen suhteesta. Finlandia-ehdokas erottuu omalaatuisen kielensä ja muotonsa ansiosta.

 

 

Ukki on kuollut. Säntillisesti kansioihin ja kaitafilmeille arkistoitu elämä on aika laittaa pakettiin. Lapsenlapsi etsii ukilleen tämän arvoista uurnaa, mutta sellaista, joka miellyttäisi molempien esteettistä silmää, on vaikea löytää. Ukkia ja kertojaa yhdistää ammatinvalinta arkkitehtina: he ovat hengenheimolaisia – sivistyneitä ja miellyttäviä ihmisiä.

 

Finlandia-ehdokkaaksi valittu Sivistynyt ja miellyttävä ihminen on muodolla, tyylillä ja typografialla leikkivä näennäisen kepeä romaani, jossa muun muassa prologit, dialogit, suunnitelmat, kuvitelmat, meilit ja muistot piirtävät kuvaa niin ukista kuin kertojastakin. Ukki on kuin kotinsa: arkkitehdin ammattitaidolla toteutettuun ei oikein lipsuva ja läikkyvä elämä sovi.

 

Lapsenlapsi puolestaan, ainakin omasta mielestään, on olemassa tavalla, josta on vaikea muodostaa perinteistä muistokirjoitusta.

Kirjailija ja arkkitehti Eeva Turunen voitti esikoisteoksellaan Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (2018) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Finlandia-ehdokkaassa Neiti U on varttunut U-tädiksi, hahmoksi, jonka kautta kertoja uumoilee omaa vanhuuttaan, tapaa jolla ukin sivistystä ja miellyttävyyttä tavoittamaton lapsenlapsi tullaan muistamaan.

 

Kerronnan jaksot seuraavat assosiaatioiden absurdia logiikkaa, mutta kepeyden alta pilkottaa kipeys. Kertoja ei voi tulla kokonaisena esille ukin maailmassa, jossa sukupuolia on tasan kaksi: juhlallisuuksien, grogilasien, verkostojen ja arvovaltaisten tittelien miessukupuoli sekä käsitöiden, vaarattomien virkistysretkien ja harmittoman homeopatiahömpän naissukupuoli. Ukin styyrpuuriin kallistuva maailmankuva vierastaa vasenta marginaalia. Siksi ero sivistyneen ja rahvaan väliin on vedettävä vakaalla kädellä ja totutulla välillä. Vasta kun ukki on lähes tajuttomassa tilassa, lapsenlapsi uskaltaa kutsua ”Jope”-puolisoaan naisystäväksi.

 

Tausta vaikuttaa huomaamatta ja tahtomatta myös lapsenlapsen omaan parisuhteeseen. Kertojaa häiritsee puolison kunnianhimottomuus. Ukilta peritty tarve jatkuviin pyrintöihin tekee hänestä tyytymättömän ja levottoman. Koominen kirjeenvaihto uurnapuusepän kanssa on esimerkki sivistyneestä hienotunteisuudesta, jossa se, mitä oikesti haluaisi sanoa, jää ikuisesti kiertelemään soveliaiden puheenaiheiden viereen.

 

Kertojalla on suuri tarve olla osa sukupolvien ketjua siitäkin huolimatta, että hänelle on mahdotonta kuvitella itseään raskaana. Hän haaveilee kummilapsesta, jolle saisi vaivihkaa siirtää oman maailmankuvansa:

 

mobileen kuuluu roikukkeita ainakin kuuden kokoelman verran

 

aihepiirit ovat uhanalaiset lintulajimme, geometriset perusmuodot, perusoikeudet, hirsisalvokset, vaille arvostusta syyttä jääneet ei-cismieselokuvaohjaajat sekä uhatut perinnemaisemat, kuten ahot, niitut, metsälaitumet, hakamaat

 

 

Teoksessa on edellisen tapaan runsaasti ainesta palkituksi tulemiseen. Kieli on omaperäistä mutta sen maalaamat kuvat helposti omaksuttavissa: kasvoille voi eksyä ”tihkuilme” ja puhelun taustalle kehittää ”siirtymätilanneäänimaiseman” pelkästään ikkunan avaamalla.

Kun kertoja kuvittelee teiniksi varttuneen kummilapsen sanovan ”ymmärtäkäämme vuosikertaihmisen arvo”, hän haaveilee, ei niinkään itsensä, vaan ukkinsa kaltaisesta sivistyneestä ja miellyttävästä ihmisestä.

 

 

Heidi Heinonen