Heidi Heinonen


Julkaistu Kalevassa 23.6.2014

Maailma on sun. Tarinoita nuoruudesta. Kuvittanut Kati Närhi. Toimittanut Petra Maisonen. Tammi 2014

 

 

Keskellä elämän kesää

 

 

Jos nuoruus olisi vuodenaika, olisi se tietenkin kesä. Ehkä siksi lyriikkaa, novelleja ja oivaltavaa, strippimäistä kuvitusta sisältävä kokoelma Maailma on sun on ajoittaisesta talvikuvauksesta huolimatta tunnelmaltaan kesäinen.

Tarinoiden huolettomuus, keveys ja suloinen kaipaus ovat kuin nostalginen nuoruudesta kumpuava musiikki kirjallisuutena. Teoksen takakannessa sisältö esitetäänkin osuvasti kappalekestoineen äänilevynä.

Lisäksi kirjoittajissa on paljon ammatikseen musiikkia tekeviä. Kaikki runot ovat sanoittajien tekstejä. Osa on sovitettu valmiiksi kappaleiksi asti.

Muusikkojen tunnistaminen tuo oman säväyksensä. Nuori kuolematon on tuttua Pelle Miljoonan lyriikkaa: kiihkeän paljasta, tahallisen naiivia, aina intohimoista.

Aino Vennan runo saa tarpeellisen lisämausteen, kun tutustuu Vennan savuisen mystiseen lauluääneen.

 

Novelleista elävimmin jäävät mieleen Riku Korhosen, Tommi Liimatan ja Samuli Laihon tekstit.

Korhonen rinnastaa onnistuneesti novellissaan Fritsuletku tuoreilla kuvilla nuoren ja kuoleman edessä luopumaan pakotetun vanhan rakkauden yksinäisyyden. Rakkaus alkaa mielikuvissa, jatkuu muistoissa. Jos elämä on armollinen, väliin mahtuu myös sen todellisuutta.

Tommi Liimatan Selänkääntäjä on tekstin typografisia valintoja myöten vahva esitys nuoruuden uhmasta sovinnaisuuksia vastaan. Muun muassa alkukirjaimet riisutaan auktoriteetistaan kirjoittamalle ne pienellä:

polku lumessa on täysikasvuisen muotoilema. jokainen siitä mennyt on huolehtinut että polusta tulee kuin narulla vedetty. lumipolku ei ole erityisesti kenenkään, yksinäinen saappaankuoppa sivuun on tahaton.”

Muusikko Samuli Laihon Musta hämähäkki on kuvaus eroperheen lapsesta, jonka ahdistus kanavoituu kitaran soittoon, kun parempaan elämään paennut isä ja alkoholisoitunut äiti ovat kykenemättömiä tukemaan.

Novelli samalla myös konkretisoi hyvä- ja huono-osaisen sekä miehen ja naisen mahdollisuuksien armottomia eroja.

Mustassa hämähäkissä nuoruus – elämän lainalaisuuksien oivaltamisen kynnyksellä keikkuva angsti – tiivistyy muutamaan rock-sointuun. Tiettyyn kuvioon aseteltuna ne täyttävät hetken tunteella, joka on raaka ja armoton, mutta täynnä toivoa.

 

Heikoimmillaan novellit ovat lähinnä naistenlehtien jatkotarinoiden tasoa, mikä ei viittaa kerronnan sujuvuuteen, vaan sen kykyyn sisällyttää tasoja ja vivahteita.

 

 

Heidi Heinonen