Julkaistu Kalevassa 19.9.2016
Hanna Weselius: ALMA! WSOY 2016
Nainen joka jäi historiaan ongelmana
”Alma! Arvaa mitä. Ex-poikaystäväsi Kokoschka on nyt seonnut lopullisesti. Facepalm! Et ikinä usko mitä hän on tehnyt: hän on tilannut müncheniläiseltä nukentekijältä kokoisesi pehmeän alastoman nuken.”
Alma! on valokuvataiteen yliopistonlehtorin Hanna Weseliuksen (s. 1972) esikoisromaani. Viime vuonna se voitti WSOY:n järjestämän kirjoituskilpailun, jossa etsittiin persoonallisella tavalla omaa aikaamme kuvaavaa proosakäsikirjoitusta. Nimensä romaani on saanut säveltäjä ja seurapiirihenkilö Alma Mahlerin (1879-1964) mukaan.
Historiaan Mahler on jäänyt usean eurooppalaisen kulttuurivaikuttajan, muiden muassa säveltäjä Gustav Mahlerin ja taidemaalari Oskar Kokoschkan, vaimona ja rakastajattarena. Hänen nimensä tunnetaan käsitteestä ”The Alma Problem” – ongelmasta, joka syntyi, kun Gustav Mahlerin elämää tutkineet historioitsijat pohtivat, voiko Alman kuvaukseen avioelämästä luottaa.
Romaanissa Alman elämä on taustakangas, jota vasten ainakin näennäisesti vapaa ja itsenäinen nykynainen piirtyy. Ironisesti nykynainen kulkee tarinassa nimellä ”lakimies”. Teoksen muita henkilöitä ovat kuvataiteilija Aino sekä prostituoituna ja alastonmallina työskentelevä ”tyttö”.
Henkilöillä on valtaa toistensa elämään, vaikka he eivät toisiaan tunnekaan: lakimies hoitaa Ainon huoltajuuteen liittyviä seikkoja, tyttö on Ainon malli.
Teoksen keskeisiä teemoja ovat valta, riisto ja ruumiillisuus, varsinkin se, millainen asema naisen ruumiilla julkisissa tiloissa on. Esille nousevat sitä koskevat rajoitukset, näytteille asettuminen, iva, uhka ja piinaava tietoisuus itsestä. Näyttääkseen hekumalliselta naisen on kieltäydyttävä nautinnoista.
Rinnakkain asettuvat alkoholisoituneeseen yökerhotanssijattareen kohdistuva nettipilkka ja journalisti Claire Gollin ivaava kuvaus Alma Mahlerista vuonna 1945:
”Tehostaakseen hiipuvaa viehätysvoimaansa hän käyttää valtavia strutsinsulkahattuja; kukaan ei tiedä haluaako hän näyttää ruumisvaunuja vetävältä hautajaishevoselta vai uudestisyntyneeltä D'Artagnanilta. Lisäksi hän on puuteroitu, ehostettu, parfymoitu ja päissään. Tämä paisunut valkyyria juo kuin kala.”
Miehinen vallankäyttö herättää kauhua. Ainoa piinaa uniin asti uutinen, joka kertoo nigerialaisten koulutyttöjen sieppauksesta.
Silti maskuliinisuuteen yhdistetty valloittamisentarve viettelee: Miehuutensa löytäneen pojan julkea flirtti hivelee Ainoa. Lakimies kiinnostuu naista alistavasta miehestä, jonka tatuoidusta kaulasta roikkuu leijonariipus.
Miehiin kohdistuva valta näyttäytyy teoksessa tytön syrjäytyneessä veljessä ja lakimiehen suhteessa 16-vuotiaaseen tummaihoiseen poikaan.
Teoksen preesensissä havaintoja tekevä, ulkopuolinen kertomisen tapa synnyttää kerrottuun sellaista etäisyyttä, johon lukija mahtuu vaivatta tulkintoineen. Parhaimmillaan se on esittäessään (nais)ruumista julkisissa tiloissa. Paikoin kuvaus keikahtaa naiseutta mystifioivan vaginamonologin puolelle.
Joka tapauksessa Alma! on sen herättämissä niin myötä- kuin vastaväitteissäkin vaikuttava, mielenkiintoinen ja ansiokas esikoisromaani.
Heidi Heinonen