Niko Hallikainen: Kanjoni. Otava 2021
Julkaistu Kalevassa 1.3.2021
Unelmista, häpeilemättä
Niko Hallikaisen Kanjoni kertoo nimettömäksi jäävän kertojan rakkaussuhteista kahteen todellisuudesta tuttuun hahmoon. Toinen on näyttelijä Benicio del Toro ja toinen henkilö, jolla on sama nimi kuin kirjan fonttien suunnittelijalla, Niklas Ekholm.
Kuten odottaa saattaa, suhteet ovat päähenkilön fantasiaa ja henkilötkin vain mielikuvan mallisia.
Niko Hallikainen (s. 1989) on helsinkiläinen kirjoittaja ja esitysrunoilija, joka muun muassa opettaa luovaa kirjoittamista Teatterikorkeakoulussa. Tämä on hänen esikoisromaaninsa.
Henkilöhahmo nimeltä Niklas Ekholm on kirjassa muutakin kuin fantasia. Hän on kertojan kouluaikainen kiusaaja ja rikkaasta perheestä, kuten muutkin kertojaa piinanneista pojista.
Aikuisena päähenkilö fantasioi käytetyksi tulemisesta. Netin anonyymit masturbointisivustot tarjoavat tavan fetisoida omaa nöyryytystä.
Miehet ympäri maailmaa runkkaavat toisilleen ja valitsevat mitä kehostaan tai itsestään paljastavat. Klikkaus riittää, kun haluaa siirtyä seuraavaan.
”Heidän jättämänsä pettymys kaikuu syvällä arvottomuutena, jolla on ollut paikka minussa aina. Niin minä petyn ihmisiin, he käyttäytyvät kuin heistä pitäisi osata luopua heti.”
Teoksen seikkaperäiset pornokuvaukset vuotavat humoristisen äkkivääriin kielikuviin. Roisiudessaan ne ovat taatusti myös provokaatio homoidentiteettiä yliseksualisoiville tahoille.
Paljon leikitellään todellisuuden ja kuvitelman suhteella. Toinen, varsinkin seksissä, kohdataan lähinnä kuvitelman kautta.
Benicio del Toron avulla päähenkilö matkaa elokuvan kaltaiseen illuusioon. Siellä hän saa elää fantasiassa, jossa todellisuudella on juoni. Unelmointi on pakoa, ennen kaikkea itsestä:
”Olemassaoloni on unelmien välissä olevaa aikaa.”
Mielenkiintoista on, miten Benicio del Toro tulee tietoiseksi fiktiivisyydestään ja siitä, miten hänen olemassaolonsa on kertojan kuvittelun armoilla:
”[S]anon sen, anna anteeksi, olen keksinyt sinut, se on totta. Hän alkaa väristä. Sanon, olen niin pahoillani, sä et ole todellinen. - - Hän sanoo minulle tyynen rauhallisella, vaativalla äänellä, kerro, mitä minulle sitten tapahtuu seuraavaksi.”
Hallikaisen kerrontaa leimaavat lyyrikon monikerroksiset lauseet, kuten:
”Olen niin syvästi koditon ihminen, että elämä on painoton pussillinen rakkaudettomuutta, joka roikkuu ilmassa kuin houkuttimena jumalille, joilla on kaukana parempaa tekemistä kuin auttaa minua. - - Ehkä muistot eivät ole tietoa, vaan tunteellisia kiertoteitä kotiin.”
Heidi Heinonen