Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset. Tammi 2022

 

Julkaistu Kalevassa 3.10.2022 ja Lapin Kansassa 5.10.2022

 

 

 

Tragedioiden sivuroolit pääosassa

 

 

Tyypillisimmin fiktion fokus tarkentuu niihin, jotka ovat draaman keskipisteessä ja aiheuttavat tragedioita. Pauliina Vanhatalon Vastuullisissa tällaisia ovat narkomaani ja perhesurmaaja, mutta päähenkilöitä ovat vaihteeksi he, jotka raahaavat vastuuttomien valintojen taakkaa: äidit, isät, sisarukset ja ystävät sekä ikäisilleen kuulumatonta huolta kantavat lapset.

 

Alakouluikäinen Lenni muuttaa perheineen taloon, jossa edellinen asukas on surmannut koko perheen ja itsensä. Talo on paikallinen nähtävyys kaupungissa, johon puitteet Vanhatalo kertoo loppusanoissa ottaneensa asuinpaikastaan Raahesta.

Kesällä turistit pysähtyvät ihailemaan vanhojen talojen aurinkoisia puutarhoja, mutta paikkakuntalaiset tuntevat myös varjot, joissa lymyilevät rikolliset ja kodittomat. Edellisiin kuuluu opettajan ja lääkärin poika Valo, joka pahassa Subutex-koukussa yrittää sinnitellä aineen himon ja armottomien velkojien painajaismaisessa limbossa.

 

Raahen kytkeytyminen Subutexiin ei ole vain fiktiivistä: elokuussa ilmestyi Laura Juntuselta Raahen narkomaaneista kertova tietokirja, Subutex-kaupungin kasvatit, jossa päihdeongelmat, syrjäytyminen ja rikollisuus näyttäytyvät sukupolvelta toiselle siirtyvänä ongelmana.

Valon tapauksessa näin ei ole. Ikuisena vastuunkantajana Niina-äiti preparoi syyllisyyttään, mutta onnistuu löytämään lähinnä vain rajatonta rakkautta ja musertavaa huolta. Myös poika itse vapauttaa äitinsä valintojensa vastuusta:

Ymmärräkkö yhtään, miten rasittavaa on puhua ihmiselle, jonka mielestä et pysty tekemään yhtään omaa valintaa? Että kaikki mitä sää teet, aivan kaikki, on sen mielestä seurausta jostain mitä se teki tai ei teheny?”

 

Kodittomuutta romaanissa edustaa Pasi, joka perhesurmaajan hyvänä ystävänä ja tämän vaimon sisaren seurustelukumppanina ei pysty antamaan tai saamaan anteeksi itselleen sitä, että luotti mieheen, joka kykeni niin äärimmäiseen pahuuteen.

Pasi syrjäytyy ja päätyy majailemaan samaan autiotaloon Valon kanssa. Kämppäkaveruus perustuu puhtaalle laskelmoinnille ja kiristyksellekin. Yhteistä heille on vain kiintymys Valon koiraa ja pelko pesäpallomaila olalla vierailevaa velkojaa kohtaan.

 

Yhteisön varjoja kartoittavat myös lapset. Lennin naapurin tyttö haluaa toistuvasti leikkiä perhesurmaa ja neuvokkaana ilmoittaa nukkuvansa aina tyyny tiukassa otteessaan. Koska: jos yhden tavallisen perheen isä pystyi tekemään jotain niin hirveää lapsilleen, miksi joku toinen ei kykenisi samaan? Lenni kantaa huolta vanhempiensa rahaongelmista, jotka korona aiheutti, kun vei kitaristi-isän tulot. Huoli aiheuttaa sivullisuutta elämysten äärellä: kun muut kumartuvat kauhistelemaan terraariossaan pötköttelevää käärmettä, Lennin päässä laskukone laulaa.

 

Romaanissa tehdaskaupungin yhteisö muovautuu kuin luonnonvoimien liikuttelemana: yhteiskunnallisen vallan ja rakenteiden osuutta ei juurikaan valoteta. Ilman sitä keskeisimmän teeman, syrjäytymisen, käsittely jää vaille syvyyttä.

Romaanin vastuulliset ovat niitä, jotka muiden horjujien puolesta kantavat taivaallista tietoa siitä, mikä ikkunapoka on syytä paikata, jotta idylli ei murentuisi. Aina saa kuitenkin olla varuillaan ja valppaana, koska kunnollisuuden määritelmä elää.

 

Edesmennyttä lesbosuhdettaan häpeilevässä Niinassa kytee kiltin tytön raivo, joka ei ole seurausta rajoittavista säännöistä, vaan siitä, miten toisilla, niistä aikuisista aikuisimmilla, on valta sellaisia vaivihkaa muutella:

Niina itse ei ollut vastustellut lapsena koskaan, oli häntä sitten aseteltu mihin muottiin tahansa - - Raivo oli noussut pintaan vasta myöhemmin, kun samat ihmiset jotka olivat tehneet auktoriteetin äänellä selväksi, mikä oli normaalia ja mikä epänormaalia, muuttivatkin puheitaan ja antoivat ymmärtää, että heidän puolestaan kaikki olivat aina saaneet olla sellaisia kuin olivat.”

 

 

Heidi Heinonen