Päivi & Santeri Kannisto: Kuuma loma. Kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita. Atena 2018
Julkaistu Kalevassa 26.6.2018
Länkkärit seksituristeina
Päivi ja Santeri Kanniston tietokirja kartoittaa kulttuureja seksiturismin vinkkelistä
IT-yrittäjä ja liikkeenjohdon konsultti lyövät hynttyyt yhteen, jättävät päivätyönsä ja lähtevät nomadeina kiertämään maailmaa. Siinä seksiturismista kirjoittaneen pariskunnan tarina lyhykäisyydessään. Tietokirja on pariskunnan neljäs ja matkusteleva elämäntapa jatkunut aina vuodesta 2004.
Kannistojen tuotanto koostuu muiden muassa yhdessä kirjoitetuista tietokirjoista, joissa oma kokemus yhdistyy historiaan ja tutkimustietoon.
Uusimman fokus on kysymyksessä ”mitä seksiturismi on?”. Lähteinä on käytetty pariskunnan omien kohtaamisten lisäksi aihetta koskevaa tutkimustietoa, lehtiartikkeleita ja verkkosivuja.
Seksin viitoittamana matkataan Thaimaassa, Malesiassa, Sri Lankassa, Keniassa ja Meksikossa. Rahan ja seksin liittoa tarkastellaan prostituution, maksullisten tyttöystävien, rantapoikien, homoturismin ja ulkomaalaisten kanssa solmittujen avioliittojen kautta.
Päivi Kanniston mukaan turistit ostavat myyttien kannattelemia tiedostamattoman rasistisia fantasioita. Tutkija Erica Williamsin kulttuuri- ja seksimatkailun rinnastus on osuva: stereotypiat kiehtovat ja helpottavat elämää, vaikka voivat johtaa harhaan.
Keski-ikäistä naista palvovasta salskeasta rantapojasta kuoriutuu rahaa lypsävä salaperheellinen huijari. Idän ihanan altista naista ostaessaan asiakas kuvittelee näytelmään kuuluvien tunteiden olevan aitoja.
Toisaalta kehittyvien maiden köyhien elinehto on myydä kehoaan ”länkkärien” fantasioiden välineiksi. Seksiturismin moralisointi ei auta köyhää elättämään jälkipolveaan tai vanhempiaan.
Santeri Kanniston mukaan seksiturismissa ei aina ole niin selvää, kuka on hyväksikäyttäjä ja kuka käytetty. Tai se, milloin suhde on ”aito” ja milloin myyntiartikkeli.
Päivi Kanniston mukaan tasa-arvolla on tutkimuksessakin pitkä tie kuljettavanaan: toisin kuin heteroseksikaupassa, homoprostituutiossa ei mielletä seksinmyyjiä uhreiksi.
Seksiteollisuuden juuret juontavat maansa käsityksiin sukupuolirooleista. Esimerkiksi tutkija Patchanee Malikhaon mukaan Thaimaa on hyvin patriarkaalinen, jopa seksistinen maa, jossa miesten odotetaan etenevän uralla ja naisten miellyttävän miehiä.
Jos aviomies on uskoton, se on miellyttämisessä epäonnistuneen vaimon vaiettu häpeä. Seksimatkailubisneksen voi nähdä jatkumona bordelleille ja jalkavaimojärjestelmälle.
Suurin osa Thaimaan seksityöläisistä tuskin kuitenkaan on haaveammatissaan. Turismitutkija Erik Cohenin mukaan seksityötä tekevät kärsivät usein alkoholismista, uhkapeliaddiktioista ja tunne-elämän ongelmista. Urakehitys on syöksykierrettä, joka joillakin johtaa kovien huumeiden käyttöön ja itsemurhaan.
Kirjassa lähtökohtaisesti tabuna pidettyä aihetta lähestytään ennakkoluulottomasti ja huumoria viljellen. Matkakertomuksen ja seikkailun tunnelma säilyy, vaikka tekstiin on ujutettu paljon tietoa.
Reportaasimaisesti kuvaillut kohtaamiset seksituristien kanssa viihdyttävät, koska kirjoittajat ovat uskaltaneet karrikoida kohteensa. Valloitusvimmaansa peittelevä ”Fabio” ja rantapojasta puolisoksi ”kasvatettua” miestään kimittäen pompotteleva draamakuningatar ovat hupaisan teräväreunaisia karikatyyrejä.
Tarpeeton kontrasti syntyy, kun kirjoittajat tulevat korostaneeksi vaivihkaa – anivarhaisine aamulenkkeineen ja yhteisine huvittumisineen – oman parisuhteensa auvoa. Tyyli muistuttaa omaelämäkerrallista kerrontaa, jolle tyypillistä on kertojansa kohottaminen.
Käsitettä ”rotu” käyttäessä olisi kannattanut tähdentää kenen näkemyksestä on kysymys. Tutkimus kun on osoittanut, ettei sen käyttö ole kansoista puhuttaessa perusteltua.
Heidi Heinonen