Linea Maja Ernst: Napaan asti. Suom. Onerva Kuusi. Gummerus 2026

Kritiikki julkaistu Kalevassa 12.5.2026

 

 

 

Intiimejä kohtaamisia kesäparatiisissa

 

 

Aika varhain se hoksattiin: kun paratiisi käy tylsäksi, kiusaukset alkavat houkutella. Tanskalaisen toimittaja Linea Maja Ernstin satiirisen esikoisromaanin konsepti ei siis ole mikään uusi, mutta ripaus sukupuoliproblematiikkaa päivittää vanhan version.

 

Napaan asti -romaanissa joukko kolmekymppisiä ystäviä kokoontuu juhannuksen alla mökille juhlistamaan kesää ja ‒ kuten myöhemmin paljastuu ‒ yllätyshäitä. Porukka on ihastuttavan monimuotoinen: Sylvia on naimisiin aikovasta Esbenistä haaveileva bi-seksuaali, joka on parisuhteessa usein väärin sukupuolitetun Charlien kanssa. Kvitteni on transmies, joka kipuilee maskuliinisen identiteettinsä kanssa. Perinteistä osastoa edustavat hääpari Karen ja Esben sekä ydinperhe Gry ja Adam lapsineen.

 

Kaikkien identiteetissä on jotain yllätyksellistä. Esben on kontrollin menetystä pelkäävä kirjailija ja Adam virkamies, joka on lukenut Virginia Woolfia. Kaikissa on myös jotain stereotyyppistä: Kun muut villiintyvät, Gry-äiti kaivaa kutimet esiin tai upottaa kätensä hiivaleipätaikinaan. Teatraalinen Kvitteni rakastaa draamaa kuin siihen sotkeutuneiden ongelmat olisivat Kvittenin silmiä varten katettu näytelmä ja ihmiset vain hänen ennakkoluuloistaan kokoon kursittuja näyttelijöitä.

 

Toinen seremoniamestari on Sylvia, joka vaivoin piilottaa kätketyn ihastuksensa palopuheisiin monogamian valheellisuudesta. Sylvia ja Kvitteni ajattelevat olevansa jännittäviä, ajattelevat muiden ajattelevan, että he ovat jännittäviä, ja siinä sivussa sullovat binääriset sukupuolet sietämättömän ahtaisiin karsinoihinsa.

 

Jokainen määrittää itse sukupuoli-identiteettinsä ‒ paitsi Charlie, josta päättäväisyys ja leveät hartiat tekevät epänaisellisen. Kaikilla tuntuu unohtuvan, että vanhemmuus pakottaa sovinnaisuuteen: on vaikea olla jännittävä draamakuningatar, jos pitää huolehtia siitä, ettei kolmivuotias juokse järveen.

 

Intertekstuaaliset viittaukset Shakespearen Kesäyön unelmaan ja Virginia Woolfin Majakkaan vahvistavat perheen ja rakkaussuhteiden mullistusten tematiikkaa. Sukupuoli-identiteetti ei kerro seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta silti on ironista, että kielletty eroottinen viritys purkautuu juuri Kvittenin ja Adamin, transmiehen ja perinteisen maskuliinin, välillä. Adam siis kirjaimellisesti hairahtuu haukkaamaan kiellettyä hedelmää.

 

Koska Gryllä ja Adamilla ei ole sopimusta vapaasta suhteesta, Adamin seikkailu on puolison pettämistä, jonka teos glitteröi taianomaiseksi kohtaamiseksi.

 

Napaan asti tarkastelee mehukkaasti rakkaus- ja ystävyyssuhteiden monimutkaisia jännitteitä: ketään ei päästetä helpolla, mutta kaikkia ymmärretään. Teksti polveilee näkökulmasta toiseen ja virittää kiinnostavia dialogeja henkilöiden välille paljastaen ja haastaen henkilöhahmojen ennakkoluuloja. 

 

Ystäväpiiri on lämmin ja välitön, luonto pakahduttavan kaunis eikä mitään puutu ‒ paitsi ihana, julma draama.

 

 

Heidi Heinonen